"Kävin blogissa, mutta ei ollut mitään uutta.", sanoi eräskin. Nyt on. Kuvia lupaan piakkoin myös.

Otan ensiaskeleen siihen, että puhutaan nimillä. Saa nähdä otanko seuraavia. Nyt on tarkoituksena kertoa, että emme ole tyytyväisiä Herrala-Taloihin (Koskisen taloteollisuus Oy, pois jäävänä tuotemerkkinä myös Klassikkotalot). Emme ole myöskään tyytyväisiä putkityöt suorittavaan yrityksen toimintaan (laatuun kyllä), mutta se saa säilyttää anonymiteetin toistaiseksi. Muistettakoon, että työmaamme ei ole riitapesäke ja muihin tahoihin kuin näihin kahteen olemme joko melko tai hyvin tyytyväisiä.

(edittiä: Sitä nimillä puhumista olen koittanut vältellä, mutta on tuolla toki tuo Herrala jo mainittukin, joten se siitä)

Herralan kanssa on käynnissä reklamaatioprosessi, joka vaikuttaa juuri nyt hiukan nihkeältä. Laitan tähän pääpiirteissään sen, mikä meitä on ärsyttänyt työn edetessä. Riippuu prosessin etenemisestä, tuleeko minulle halu spammata tätä blogia tuhansille. Nyt lukijoita lienee joitakin kymmeniä.

Lupaus laadusta

Herrala-Taloilla on monien korvissa maine laadukkaana talotoimittajana. Talomyyjämme, asentajat ja monet muut tahot ovat kertoneet, että Herrala ei juuri koskaan ole tarjouskisassa halvimpia, mutta he ovat kaikinpuolin laadukkaita. Kotisivut ja markkinointimateriaali korostavat laatua. Minulla on tästä muutamakin näyte kiintolevyllä. Otan selkeimmän kohdan tähän Herrala-Talojen nettisivuilta. Sieltä me muiden lailla tarjouskisavaiheessa näitä katselimme. Asennustyönjohtaja on siellä mm. tätä mieltä:

"– Asentajiksemme eivät pääse ketkä tahansa. Selvitämme ennen yhteistyön käynnistämistä asentajan ammattiosaamisen referenssikohteilla ja koeajalla."

Keskityn tässä nyt tuohon yhteen, mutta on siellä paljon muutakin schaissea. Minä olen sitä mieltä, että yllä oleva ei pidä paikkaansa ja mikä tärkeintä, se että näin ei ole, johtaa laatuongelmiin. Asentajathan sen talon tekevät! Meidän talomme on siis pre-cut -menetelmällä rakennettu. Voi olla, että meillä kävi huono tsägä ja jollain muulla paremmin. Vaan milläpä sen tietää etukäteen?

Jo blogin ensimmäinen kirjoitus kertoo vähän siitä, missä mennään käytännön tasolla. Kun kavereita laivataan yötä myöten Etelä-Virosta, eivät osaa suomeksi kuin muutaman kirosanan ja ainoa kokemus suomirakentamisesta on meidän talotyömaamme, osoittautuu yllä oleva myyntilause paikkansa pitämättömäksi. Tuskin sitäkään kaveria, joka oli lähimmillään Ruotsissa ollut jollakin rakennustyömaalla joissakin(!) hommissa, oli siellä Herrala tarkkaillut ja koeajalla pitänyt taloasentajaksi. Jonkin vuokrafirman kautta tulivat Viron heput ja varsinainen asentajafirmakin oli itsessään Herralaan suhteessa oleva urakoitsija. Ehkä tämä urakoitsijuus jonkun mielestä tekee sitaatista enemmän totta ja vapauttaa Herralaa vastuusta. Se vain, että meille vain unohdetaan siinä kertoa se tärkeä seikka, että nämä "ei ketkä tahansa" -ammattiasentajat eivät ole niitä, joita työssä käytetään.

Virolaisia vastaan minulla ei ole mitään. Rakentaminen nykymääräyksillä Suomessa on kuitenkin sen luokan puuhaa, että sitä ei tosiaan kouluttamaton henkilö pysty oikein tekemään. Oli meillä muitakin kuin virolaisia. Asennusporukan nokkamies oli ihan ok ja yritti parhaansa. Yritti ja hikoili. Antoi lopulta lähtöpassit osalle virolaisista, kun asiat eivät menneet toivotunlaisesti. Vajetta paikattiin jollakin kesäpojalla, joka oli ihan ok - kantamaan tavaroita. Apumies siis. Ongelmana oli ja pysyi, että paikalla oli ensi päivien jälkeen yksi oikea asentaja ja talo oli paitsi iso, myös haastava kelle tahansa. Tuli kiire. Taloon jäi ymmärrettävästi virheitä. Enemmälti sinne, missä ainoa asentajamme ei työskennellyt. Ei mitään asumiseen vaikuttavaa/isompaa ainakaan toistaiseksi, mutta pitkä lista. Lopputarkastuksessa ei huomattu/korjattu kaikkea ja niistä nyt väännetään kättä.

Uskallan kirjoittaa tämän kaikkien saataville vaikka joskus olisimmekin esim. myymässä taloa ja tämä sattuisi ostajan silmiin. Virheet on pitkälti korjattu ja valvonta on pelastanut pahemmalta. Se mikä jäi ongelmaksemme, oli erinäisten hutilointien korjaukseen kulunut ylimääräinen aika ja hyvin usein se, että rungon sinänsä talon kannalta vaarattomat mittavirheet hidastivat työtä monessa vaiheessa. Ajatellaan nyt vaikka sellaista, että villalevy parhaimmillaan sopii sellaisenaan tarkasti rungon väliin, kuten on tarkoitettu. Jos taas ei, niin jokainen kaistale on leikattava erikseen. Ja niitä kertyi. Vain yhdeksi esimerkiksi tämäkin tuntien työ.

Asia olisi eri, jos kyseiset kesäpojat olisivat olleet tekemässä niitä kunnolla piiloon jääviä kohtia, jotka säästimme itsellemme ja valitsemillemme työmiehille. En uskalla edes kuvitella.

Virheitä sattuu kaikille. Nyt virhelista on pitkähkö ja tässä tullaan taas siihen ytimeen. Saako sitä mitä ajattelee saavansa?

 

Seuraava kirjoitus toivottavasti käsittelee raksan nykytilaa. Esim. kalustetarjoukset ovat vetämässä, vaikka levyttäminen on ihan vaiheessa vielä ja se on se mitä tehdään nyt ja vielä pitkään. Mukavan näkyvää työtä, kun talon sisusta saa muotonsa.