Tässä ihan vaan huomasin, että iltaisin ei näe tehdä enää ulkohommia ihan siihen malliin kuin kesemmällä. Tuli vielä tuo kellon siirto, mikä entisestään vaikeutti iltavuoron yhdistämistä aamuvuoroon (päivätyö). Sitäkin hommaa olisi vielä. Timpurin työliivin syrjässä ollaan nyt hieman kiinni, joten emme laittane lappua luukulle ihankaan piankaan, jos ei nyt kovin kylmene.

Kesällä muuten luulin jo keksineeni, miksi pilkkiminen on niin suosittua etenkin talvisin. Päättelin kesäisinä iltoina pitkää päivää ahkeroidessani sen olevan siksi, että kesällä ei kukaan ehdi. Sittemmin, syksyn viilennettyä aivojani mietin ja keksin muitakin syitä, kuten nyt vaikkapa jäätilanteen. Nyt huomaan, että ei se talvellakaan helppoa ole tässä yhä aikaistuvassa pimeydessä. Jääköön pilkkimisen suosio nyt osittaiseksi arvoitukseksi.

Sisälle saa paremmin keinovaloa ja syyssateet (no, alkutalvi...) eivät sinne yllä. Nyt juuri ei sisällä vaan pääse tekemään juuri mitään! Aika paljon johtuen siitä, että olen tehnyt siellä jo niin paljon. Ihan valmista ei vieläkään ole, mutta järkevän työjärjestyksen nimissä, on joitakin hommia jätetty tuonnemmaksi. Esim. astianpesukoneen asennus ja jalkalistojen sahausten yhtymäkohtien rispaantumien petsaus... Ei vaan... Kaikki hommat suorastaan syöksyvät tehtävälistalle, kun saadaan lattia valettua. Ja mikä vielä oleellisempaa, saadaan se myös odotettua kuivaksi valun jäljiltä, jotta ei jää jalanjälkiä kuin suuren maailman ravinteleissa oven eteen.

Valu on ensi viikon alussa, eli siinä 9.11. aikoihin  jos putkimies ei tee enempää ohareita. Valun tulevat tekemään ammattimiehet. Onneksi! Putkimiestä tarvitaan tässä välissä auttamaan, koska lattialämmitysputket leikkivät kanssamme piilosta hyvin tosissaan ja muurauttavat itsensä lattialaatan sisään. Ne ovat saaneet kavereikseen 25mm hyötysyvyisiä korokkeita, joita saa rautatavarakaupasta muuten raudoitusvälikkeen nimellä. Korokkeet ovat 6mm lankavahvuisen teräsverkon alla siellä täällä ja sinne jäävät. Periaatteessa niiden työura kestää sen hetken, kun valetaan  ja valu kuivaa. Aika epäreilua sinänsä, mutta rakennusteknisesti aivan arkipäivää. Teräsverkkoja sinne onkin tungettu ja yhteen surrattu muutamia. Surrilangan ja surraustyökalun tunnen nyt paremmin kuin ennen, kun en niitä vielä paremmin tuntenut. Vaan enpä siitä kerro enempää.

Sen sijaan huomaan kertoa, että olen ollut tässä odotteluvaiheessa ennätykselliset neljä päivää kotosalla illat - tai sentään raksatta. Puutavaraliikkeessä nyt asioin ja junailin parikin asiaa, mutta silti. Aika erikoista vaihtelua on muuten käydä lapsen kanssa kaupassa tai laittaa ruokaa yms. Hienoa arkea suorastaan, näin kun harvoin tekee. Kävin jopa muskarissa lapseni kanssa. Sai äitikin rustata työhommiaan rauhassa.