lauantai, 22. lokakuu 2011

Valmiita pintoja siellä täällä

Eilen tuli otettua aika läjä uusia kuvia. Hommat ovat edenneet varsin mukavasti siinä vajaassa kuukaudessa, joka edellisestä postauksesta on kulunut aikaa. Osa-aikatimpuri on viettänyt tämän viikon syyslomaa palkkatyöstä, mikä on mahdollistanut pitkät päivät raksalla, muutakin apuvoimaa, niin palkattua kuin talkoilevaakin on pyörähtänyt paikalla silloin tällöin. Ensi viikolla pitäisi saapua rekallinen kiintokalusteita. Portaiden pystyttäminen alkoi eilen seiniin piirtelyllä. Tällä viikolla lähtivät myös sisätiloja hallinneet telinerakennelmat, joten tila hahmottuu nyt paljon paremmin. Listoitus on kovassa käynnissä - se on kuulemma mukavaa ja helppoa hommaa talossa, jossa on korkeita tiloja, paljon kummallisia mutkia ja kaikkea muuta kuin 90 asteen kulmia.

Vihreä seinä alakerran pikkumakkarissa. Tähän olisi kivaa askarrella vielä vaikka perhosia tai kukkia tulevan asukkaan toivevärillä. Kokonaan pinkkiin seinään raati ei taipunut.

 

Saunassa on nyt kaikki pinnat valmiina, paria puuttuvaa kaakelia lukuun ottamatta. Lauteet suunnitteilla ja kiuaskin jo hankittuna :)

 

Kodinhoitohuoneen ja kuraeteisen puolellekin riitti raita pesuhuoneen harmaata

 

Tässä valmis kylppäri. Nuo mosaiikkiraidat on aika jees, niissä on mm, helmiäistä, metallia, luonnonkiveä, lasia

 

Yläkerrassa on jo vähän laminaattiakin, sekä paneloitu "vinttikomero" oven asennusta vaille valmiina.

 

Yläkerran vessa ja hassut heijastukset.

 

Piippu ja kotelo maalattiin harmaalla. Mitä et voi peittää, korosta sitä.

 

Toisilla sitä on mahdollisuus vain makoilla työn äärellä

 

Tähän nousee toivottavasti ensi viikon aikana rappuset...

 

...jotka näyttävät toistaiseksi tältä.

 

Vaatii pientä järkeilyä ja laskemista...

 

Viimeisenä maisema ylhäältä alas. Kaide ois kiva.

 

Siinäpä niitä... Aika hyvin onnistuu näin yksikätisenä lapsi sylissä torkkuen

 

 

lauantai, 24. syyskuu 2011

Time goes by...

Oho, neljä kuukautta on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Väliin mahtuu yhtä ja toista. Se kuuluisa pitkä ja kadehdittu kesälomakin vierähti osittain ihan muualla kuin raksalla. Reetta-neiti ei raksoista paljon piitannut, eikä kysellyt milloin passaa saapua, vaan tulla paukahti maailmaan kaksi kuukautta ennen laskettua saapumisaikaansa. Kyllä niitä raksapäiviäkin silti kesälomaan mahtui, ja on niitä riittänyt myös sen jälkeen.

Arvioitua muuttopäivää ei edelleenkään ole, mutta kyllä ajatus tämän vuoden puolella olisi silti uuteen kotiin päästä. Kolmen kuukauden loppusuora (ja -kiri) siis edessä.

Osa-aikatimpuri saapuu iltaisin kotiin klo 21 jommin kummin puolin ja suunnilleen joka toisena iltana asenteella "ei se valmistu ikinä" ja joka toisena positiivisin mielin "kyllä se siitä taitaa vieä valmistua".

Alkuviikosta laadittiin 28 kohtainen to do-list asioista, jotka pitäisi saada tehtyä ennen muuttoa. Lisäksi tulevat vielä sähkö- ja putkimiehen ynnä laatoittajan hommat. Eli kyllä siinä sarkaa todella vielä on. Toisaalta aika monta ihan valmistakin pintaa jo on: katot roiskeiden osalta valmiit, paneeleistakin iso osa, seinistä suurin osa jo pintamaaleissa, saunan ja olkkarin koristekiviseinät valmiina, kylppärin ja toisen vessan kaakelit seinissä (saumaamatta kylläkin). Väliovia ja listoja hakusessa, laminaatit tilattu, viimeiset muutokset kalusteisiin pitäisi tehdä pikapuoliin, niiden toimitusaika reilun kuukauden päästä.

 

Maalaustalkoot pidettiin pari viikkoa sitten. Kiitos osallistujille :)

Kukkuu! Kuka FB-listan kavereista muuten tunnistaa poikansa puseron, joka ehti kirpparilla jo saada roskistuomion, kunnes mä kaivoin sen sieltä ja nyt se elää ihan uutta elämää raksapaitana?

Takka, joka on muuten ihana, mutta paljon isompi ja massiivisempi kuin tajusinkaan. Vie noin puolet olohuoneen pinta-alasta...

Kyllä ne huoneet vaan maalilla kirkastuu.

Maistiainen kaakelimiehen aikaansaannoksista. Enemmänkin olisi mutta nyt ei ehdi ladata, sen verran vaativasti yksi perheenjäsen osoittaa parhaillaan mieltään.

 

 

maanantai, 23. toukokuu 2011

Toukoraportti

Naapurin viikset hymyilivät korviin asti. Siinä yhdessä ihailtiin, kun oli saanut hienon sähkökäytöisen autotallin oven toimintaan. Rannassa on jo jotain liikettä koskemattomillakin tonteilla. Huhujen mukaan taas joku innokas meinaa tehdä talon parissa kuukaudessa. Ehkei nyt ihan parissa. Meillä menee pari kuukautta menee jo siihen, kun yrittää saada Kankaanpään Lämpöpalvelu Seppälän paikalle. Siitä menee kuukausi kun tulee. Silloin tällöin on soiteltava. No, siinä sai nimen se aiemmin anonyymi myöhästelijä. Tällä hetkellä myöhästely on jo melkein se ja sama. Parhain lämmityskausi menetettiin ja maalämpö on edelleen kytkemättä. Puoli vuotta sitten lupasi ekan kerran. PUOLI VUOTTA!

Meilläkin hymyillään välillä. Viimeksi tänään, kun pari pientä kysymystä ratkesi ja sähkäri oli taas keksinyt hyvän idean. Hidasta kuitenkin on, kun taitamaton ja väsynyt mies näpertää osa-aikaisesti. Levyissä on melkein koko talo. Portaita ei ole näkynyt, joten niiden kohta on levyttämättä ja vähän muutakin. Muurari muuraa juuri nyt kosteiden tilojen seiniä ja siihen perään lähiaikoina piipun ja takan. Sähkäri on käynyt välillä ja meillä on jo pari pistorasiaa ja kaksi valokatkaisinta toiminnassa. Ajatelkaa! Valtavaa! Pihavaloille on jo johtoja katosten katoissa ja kauempana rakennuksesta. Rännit on ja tikapuut kanssa. Ja antenni jossain kymmenessä metrissä. Juu, huimasi jo hieman. Juu, turvaköysi...

Herralan vironmies kävi pesemässä katon värieroa pois moottorinpesuaineella. Pomo oli sanonut, että osta kaupasta jotain pesuainetta. Oli siinä vironmies miettinyt, että mikä olisi hyvää ja tullut siihen tulokseen, että kun tällä lähtee rasvat motista, niin varmaan sitten kiinni jämähtänyt tiilipöly katolta. Ehkä oli tunnistanut kaupassa etiketistä sen verran, etttä sen sanan moottori oli arvannut yhtäpitäväksi virolaisen vastineensa kanssa. Eihän se mihinkään lähtenyt, tietenkään. Vaihtoi sitten tiiliä (tästä poistettu herran lauantaiaamuista olotilaa kuvaileva ilmaus) niin, että nyt katto on vain jonkin verran kirjava. Ei taida jaksaa siitä enää rekkuloida. Tosi professionaaleja nämä Herralan aliurakoitsijan edustajat.

Tästä lähti pois kappaleen verran  tekstiä, jossa ruikutin siitä, että teen taloa ilman laajaa talkooverkostoa. Omapahan on murheeni. Mitäs teen... Monissako talkoissa olen itse ollut? Enpä niin pitkiin aikoihin, jos ei pihatalkoita lasketa. Sekin jäi tältä keväältä väliin. Niin, paineita on. Suurena sellainen, että pitäisi saada nykyistä enemmän aikaan, kun kaikkien paitsi opettajien kadehtima loma alkaa. Siinähän kadehditte. "Tervetuloa alalle!" jaksan enää nykyään tuohon. Siihen loppuu yleensä.

Ehkä se siitä se talokin. Tuntuu, että tekemistä on ihan sairaasti vielä. Ulkona sitä on enää rajallisesti, mikä on mukava huomata. Tosin en ole mitään terasseja ja pihoja ajatellutkaan. En edes parveketta. Loput paneloinnit nyt ensin.

Tuo sitten tuli naapuriin. Kaikkea hyvää ja pitkää ikää puolestamme! www.kirpputehdas.fi

 -Jari-

lauantai, 16. huhtikuu 2011

Kuvia lähinnä keväältä.

 

Onneksi ei enää näytä tältä!

Naapurin tekele/näkymä meidän akkunasta.

Seuraava ja varmaan viimeinen reklamaation kohde. Tiiliä vaihdettu jo kymmenisen kappaletta.  Vinkiksi tuleville tekijöille, että JOS tiiliä leikkaa katolla, pöly pitää puhaltaa paineilmalla heti pois. Muuten se tarraa kuin sementti. Ei vie vesi ja harja pois, eikä talven lumet. Kyllä se siitä, sanoivat Herralan miehet. Onko mielestänne katon väritys tehdyn korjauksen jälkeen ok?

 

 

sam elektrisiteet juu nou.

Jos vaikka ikkunoita väliseinään. Ja taideteos, jolle valo. Kaikkea sitä.

Yläkerran huoneesta. Katon kotelo saa paneelin päällensä joskus.

 

.

Korkeata seinää levyissä.

 

Työnimellä juutalaiskotelot. Vaatehuoneessa. Hys!

 

 

Jahas. Kittari on käynyt. Lähisukua.

Leikkaussali (levyille). Ei tosin kovin puhdas, kun joku on kävellyt seinillä ja katossa.

 

 

tiistai, 15. maaliskuu 2011

Rahalla saa laatua?

"Kävin blogissa, mutta ei ollut mitään uutta.", sanoi eräskin. Nyt on. Kuvia lupaan piakkoin myös.

Otan ensiaskeleen siihen, että puhutaan nimillä. Saa nähdä otanko seuraavia. Nyt on tarkoituksena kertoa, että emme ole tyytyväisiä Herrala-Taloihin (Koskisen taloteollisuus Oy, pois jäävänä tuotemerkkinä myös Klassikkotalot). Emme ole myöskään tyytyväisiä putkityöt suorittavaan yrityksen toimintaan (laatuun kyllä), mutta se saa säilyttää anonymiteetin toistaiseksi. Muistettakoon, että työmaamme ei ole riitapesäke ja muihin tahoihin kuin näihin kahteen olemme joko melko tai hyvin tyytyväisiä.

(edittiä: Sitä nimillä puhumista olen koittanut vältellä, mutta on tuolla toki tuo Herrala jo mainittukin, joten se siitä)

Herralan kanssa on käynnissä reklamaatioprosessi, joka vaikuttaa juuri nyt hiukan nihkeältä. Laitan tähän pääpiirteissään sen, mikä meitä on ärsyttänyt työn edetessä. Riippuu prosessin etenemisestä, tuleeko minulle halu spammata tätä blogia tuhansille. Nyt lukijoita lienee joitakin kymmeniä.

Lupaus laadusta

Herrala-Taloilla on monien korvissa maine laadukkaana talotoimittajana. Talomyyjämme, asentajat ja monet muut tahot ovat kertoneet, että Herrala ei juuri koskaan ole tarjouskisassa halvimpia, mutta he ovat kaikinpuolin laadukkaita. Kotisivut ja markkinointimateriaali korostavat laatua. Minulla on tästä muutamakin näyte kiintolevyllä. Otan selkeimmän kohdan tähän Herrala-Talojen nettisivuilta. Sieltä me muiden lailla tarjouskisavaiheessa näitä katselimme. Asennustyönjohtaja on siellä mm. tätä mieltä:

"– Asentajiksemme eivät pääse ketkä tahansa. Selvitämme ennen yhteistyön käynnistämistä asentajan ammattiosaamisen referenssikohteilla ja koeajalla."

Keskityn tässä nyt tuohon yhteen, mutta on siellä paljon muutakin schaissea. Minä olen sitä mieltä, että yllä oleva ei pidä paikkaansa ja mikä tärkeintä, se että näin ei ole, johtaa laatuongelmiin. Asentajathan sen talon tekevät! Meidän talomme on siis pre-cut -menetelmällä rakennettu. Voi olla, että meillä kävi huono tsägä ja jollain muulla paremmin. Vaan milläpä sen tietää etukäteen?

Jo blogin ensimmäinen kirjoitus kertoo vähän siitä, missä mennään käytännön tasolla. Kun kavereita laivataan yötä myöten Etelä-Virosta, eivät osaa suomeksi kuin muutaman kirosanan ja ainoa kokemus suomirakentamisesta on meidän talotyömaamme, osoittautuu yllä oleva myyntilause paikkansa pitämättömäksi. Tuskin sitäkään kaveria, joka oli lähimmillään Ruotsissa ollut jollakin rakennustyömaalla joissakin(!) hommissa, oli siellä Herrala tarkkaillut ja koeajalla pitänyt taloasentajaksi. Jonkin vuokrafirman kautta tulivat Viron heput ja varsinainen asentajafirmakin oli itsessään Herralaan suhteessa oleva urakoitsija. Ehkä tämä urakoitsijuus jonkun mielestä tekee sitaatista enemmän totta ja vapauttaa Herralaa vastuusta. Se vain, että meille vain unohdetaan siinä kertoa se tärkeä seikka, että nämä "ei ketkä tahansa" -ammattiasentajat eivät ole niitä, joita työssä käytetään.

Virolaisia vastaan minulla ei ole mitään. Rakentaminen nykymääräyksillä Suomessa on kuitenkin sen luokan puuhaa, että sitä ei tosiaan kouluttamaton henkilö pysty oikein tekemään. Oli meillä muitakin kuin virolaisia. Asennusporukan nokkamies oli ihan ok ja yritti parhaansa. Yritti ja hikoili. Antoi lopulta lähtöpassit osalle virolaisista, kun asiat eivät menneet toivotunlaisesti. Vajetta paikattiin jollakin kesäpojalla, joka oli ihan ok - kantamaan tavaroita. Apumies siis. Ongelmana oli ja pysyi, että paikalla oli ensi päivien jälkeen yksi oikea asentaja ja talo oli paitsi iso, myös haastava kelle tahansa. Tuli kiire. Taloon jäi ymmärrettävästi virheitä. Enemmälti sinne, missä ainoa asentajamme ei työskennellyt. Ei mitään asumiseen vaikuttavaa/isompaa ainakaan toistaiseksi, mutta pitkä lista. Lopputarkastuksessa ei huomattu/korjattu kaikkea ja niistä nyt väännetään kättä.

Uskallan kirjoittaa tämän kaikkien saataville vaikka joskus olisimmekin esim. myymässä taloa ja tämä sattuisi ostajan silmiin. Virheet on pitkälti korjattu ja valvonta on pelastanut pahemmalta. Se mikä jäi ongelmaksemme, oli erinäisten hutilointien korjaukseen kulunut ylimääräinen aika ja hyvin usein se, että rungon sinänsä talon kannalta vaarattomat mittavirheet hidastivat työtä monessa vaiheessa. Ajatellaan nyt vaikka sellaista, että villalevy parhaimmillaan sopii sellaisenaan tarkasti rungon väliin, kuten on tarkoitettu. Jos taas ei, niin jokainen kaistale on leikattava erikseen. Ja niitä kertyi. Vain yhdeksi esimerkiksi tämäkin tuntien työ.

Asia olisi eri, jos kyseiset kesäpojat olisivat olleet tekemässä niitä kunnolla piiloon jääviä kohtia, jotka säästimme itsellemme ja valitsemillemme työmiehille. En uskalla edes kuvitella.

Virheitä sattuu kaikille. Nyt virhelista on pitkähkö ja tässä tullaan taas siihen ytimeen. Saako sitä mitä ajattelee saavansa?

 

Seuraava kirjoitus toivottavasti käsittelee raksan nykytilaa. Esim. kalustetarjoukset ovat vetämässä, vaikka levyttäminen on ihan vaiheessa vielä ja se on se mitä tehdään nyt ja vielä pitkään. Mukavan näkyvää työtä, kun talon sisusta saa muotonsa.