Eilen tuli otettua aika läjä uusia kuvia. Hommat ovat edenneet varsin mukavasti siinä vajaassa kuukaudessa, joka edellisestä postauksesta on kulunut aikaa. Osa-aikatimpuri on viettänyt tämän viikon syyslomaa palkkatyöstä, mikä on mahdollistanut pitkät päivät raksalla, muutakin apuvoimaa, niin palkattua kuin talkoilevaakin on pyörähtänyt paikalla silloin tällöin. Ensi viikolla pitäisi saapua rekallinen kiintokalusteita. Portaiden pystyttäminen alkoi eilen seiniin piirtelyllä. Tällä viikolla lähtivät myös sisätiloja hallinneet telinerakennelmat, joten tila hahmottuu nyt paljon paremmin. Listoitus on kovassa käynnissä - se on kuulemma mukavaa ja helppoa hommaa talossa, jossa on korkeita tiloja, paljon kummallisia mutkia ja kaikkea muuta kuin 90 asteen kulmia.

Vihreä seinä alakerran pikkumakkarissa. Tähän olisi kivaa askarrella vielä vaikka perhosia tai kukkia tulevan asukkaan toivevärillä. Kokonaan pinkkiin seinään raati ei taipunut.

Saunassa on nyt kaikki pinnat valmiina, paria puuttuvaa kaakelia lukuun ottamatta. Lauteet suunnitteilla ja kiuaskin jo hankittuna :)

Kodinhoitohuoneen ja kuraeteisen puolellekin riitti raita pesuhuoneen harmaata

Tässä valmis kylppäri. Nuo mosaiikkiraidat on aika jees, niissä on mm, helmiäistä, metallia, luonnonkiveä, lasia

Yläkerrassa on jo vähän laminaattiakin, sekä paneloitu "vinttikomero" oven asennusta vaille valmiina.

Yläkerran vessa ja hassut heijastukset.

Piippu ja kotelo maalattiin harmaalla. Mitä et voi peittää, korosta sitä.

Toisilla sitä on mahdollisuus vain makoilla työn äärellä

Tähän nousee toivottavasti ensi viikon aikana rappuset...

...jotka näyttävät toistaiseksi tältä.

Vaatii pientä järkeilyä ja laskemista...

Viimeisenä maisema ylhäältä alas. Kaide ois kiva.

Siinäpä niitä... Aika hyvin onnistuu näin yksikätisenä lapsi sylissä torkkuen

Oho, neljä kuukautta on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Väliin mahtuu yhtä ja toista. Se kuuluisa pitkä ja kadehdittu kesälomakin vierähti osittain ihan muualla kuin raksalla. Reetta-neiti ei raksoista paljon piitannut, eikä kysellyt milloin passaa saapua, vaan tulla paukahti maailmaan kaksi kuukautta ennen laskettua saapumisaikaansa. Kyllä niitä raksapäiviäkin silti kesälomaan mahtui, ja on niitä riittänyt myös sen jälkeen.

Arvioitua muuttopäivää ei edelleenkään ole, mutta kyllä ajatus tämän vuoden puolella olisi silti uuteen kotiin päästä. Kolmen kuukauden loppusuora (ja -kiri) siis edessä.

Osa-aikatimpuri saapuu iltaisin kotiin klo 21 jommin kummin puolin ja suunnilleen joka toisena iltana asenteella "ei se valmistu ikinä" ja joka toisena positiivisin mielin "kyllä se siitä taitaa vieä valmistua".

Alkuviikosta laadittiin 28 kohtainen to do-list asioista, jotka pitäisi saada tehtyä ennen muuttoa. Lisäksi tulevat vielä sähkö- ja putkimiehen ynnä laatoittajan hommat. Eli kyllä siinä sarkaa todella vielä on. Toisaalta aika monta ihan valmistakin pintaa jo on: katot roiskeiden osalta valmiit, paneeleistakin iso osa, seinistä suurin osa jo pintamaaleissa, saunan ja olkkarin koristekiviseinät valmiina, kylppärin ja toisen vessan kaakelit seinissä (saumaamatta kylläkin). Väliovia ja listoja hakusessa, laminaatit tilattu, viimeiset muutokset kalusteisiin pitäisi tehdä pikapuoliin, niiden toimitusaika reilun kuukauden päästä.

Maalaustalkoot pidettiin pari viikkoa sitten. Kiitos osallistujille :)

Kukkuu! Kuka FB-listan kavereista muuten tunnistaa poikansa puseron, joka ehti kirpparilla jo saada roskistuomion, kunnes mä kaivoin sen sieltä ja nyt se elää ihan uutta elämää raksapaitana?

Takka, joka on muuten ihana, mutta paljon isompi ja massiivisempi kuin tajusinkaan. Vie noin puolet olohuoneen pinta-alasta...

Kyllä ne huoneet vaan maalilla kirkastuu.

Maistiainen kaakelimiehen aikaansaannoksista. Enemmänkin olisi mutta nyt ei ehdi ladata, sen verran vaativasti yksi perheenjäsen osoittaa parhaillaan mieltään.

Naapurin viikset hymyilivät korviin asti. Siinä yhdessä ihailtiin, kun oli saanut hienon sähkökäytöisen autotallin oven toimintaan. Rannassa on jo jotain liikettä koskemattomillakin tonteilla. Huhujen mukaan taas joku innokas meinaa tehdä talon parissa kuukaudessa. Ehkei nyt ihan parissa. Meillä menee pari kuukautta menee jo siihen, kun yrittää saada Kankaanpään Lämpöpalvelu Seppälän paikalle. Siitä menee kuukausi kun tulee. Silloin tällöin on soiteltava. No, siinä sai nimen se aiemmin anonyymi myöhästelijä. Tällä hetkellä myöhästely on jo melkein se ja sama. Parhain lämmityskausi menetettiin ja maalämpö on edelleen kytkemättä. Puoli vuotta sitten lupasi ekan kerran. PUOLI VUOTTA!

Meilläkin hymyillään välillä. Viimeksi tänään, kun pari pientä kysymystä ratkesi ja sähkäri oli taas keksinyt hyvän idean. Hidasta kuitenkin on, kun taitamaton ja väsynyt mies näpertää osa-aikaisesti. Levyissä on melkein koko talo. Portaita ei ole näkynyt, joten niiden kohta on levyttämättä ja vähän muutakin. Muurari muuraa juuri nyt kosteiden tilojen seiniä ja siihen perään lähiaikoina piipun ja takan. Sähkäri on käynyt välillä ja meillä on jo pari pistorasiaa ja kaksi valokatkaisinta toiminnassa. Ajatelkaa! Valtavaa! Pihavaloille on jo johtoja katosten katoissa ja kauempana rakennuksesta. Rännit on ja tikapuut kanssa. Ja antenni jossain kymmenessä metrissä. Juu, huimasi jo hieman. Juu, turvaköysi...

Herralan vironmies kävi pesemässä katon värieroa pois moottorinpesuaineella. Pomo oli sanonut, että osta kaupasta jotain pesuainetta. Oli siinä vironmies miettinyt, että mikä olisi hyvää ja tullut siihen tulokseen, että kun tällä lähtee rasvat motista, niin varmaan sitten kiinni jämähtänyt tiilipöly katolta. Ehkä oli tunnistanut kaupassa etiketistä sen verran, etttä sen sanan moottori oli arvannut yhtäpitäväksi virolaisen vastineensa kanssa. Eihän se mihinkään lähtenyt, tietenkään. Vaihtoi sitten tiiliä (tästä poistettu herran lauantaiaamuista olotilaa kuvaileva ilmaus) niin, että nyt katto on vain jonkin verran kirjava. Ei taida jaksaa siitä enää rekkuloida. Tosi professionaaleja nämä Herralan aliurakoitsijan edustajat.

Tästä lähti pois kappaleen verran  tekstiä, jossa ruikutin siitä, että teen taloa ilman laajaa talkooverkostoa. Omapahan on murheeni. Mitäs teen... Monissako talkoissa olen itse ollut? Enpä niin pitkiin aikoihin, jos ei pihatalkoita lasketa. Sekin jäi tältä keväältä väliin. Niin, paineita on. Suurena sellainen, että pitäisi saada nykyistä enemmän aikaan, kun kaikkien paitsi opettajien kadehtima loma alkaa. Siinähän kadehditte. "Tervetuloa alalle!" jaksan enää nykyään tuohon. Siihen loppuu yleensä.

Ehkä se siitä se talokin. Tuntuu, että tekemistä on ihan sairaasti vielä. Ulkona sitä on enää rajallisesti, mikä on mukava huomata. Tosin en ole mitään terasseja ja pihoja ajatellutkaan. En edes parveketta. Loput paneloinnit nyt ensin.

Tuo sitten tuli naapuriin. Kaikkea hyvää ja pitkää ikää puolestamme! www.kirpputehdas.fi

 -Jari-

Onneksi ei enää näytä tältä!

Naapurin tekele/näkymä meidän akkunasta.

Seuraava ja varmaan viimeinen reklamaation kohde. Tiiliä vaihdettu jo kymmenisen kappaletta.  Vinkiksi tuleville tekijöille, että JOS tiiliä leikkaa katolla, pöly pitää puhaltaa paineilmalla heti pois. Muuten se tarraa kuin sementti. Ei vie vesi ja harja pois, eikä talven lumet. Kyllä se siitä, sanoivat Herralan miehet. Onko mielestänne katon väritys tehdyn korjauksen jälkeen ok?

sam elektrisiteet juu nou.

Jos vaikka ikkunoita väliseinään. Ja taideteos, jolle valo. Kaikkea sitä.

Yläkerran huoneesta. Katon kotelo saa paneelin päällensä joskus.

.

Korkeata seinää levyissä.

Työnimellä juutalaiskotelot. Vaatehuoneessa. Hys!

Jahas. Kittari on käynyt. Lähisukua.

Leikkaussali (levyille). Ei tosin kovin puhdas, kun joku on kävellyt seinillä ja katossa.

"Kävin blogissa, mutta ei ollut mitään uutta.", sanoi eräskin. Nyt on. Kuvia lupaan piakkoin myös.

Otan ensiaskeleen siihen, että puhutaan nimillä. Saa nähdä otanko seuraavia. Nyt on tarkoituksena kertoa, että emme ole tyytyväisiä Herrala-Taloihin (Koskisen taloteollisuus Oy, pois jäävänä tuotemerkkinä myös Klassikkotalot). Emme ole myöskään tyytyväisiä putkityöt suorittavaan yrityksen toimintaan (laatuun kyllä), mutta se saa säilyttää anonymiteetin toistaiseksi. Muistettakoon, että työmaamme ei ole riitapesäke ja muihin tahoihin kuin näihin kahteen olemme joko melko tai hyvin tyytyväisiä.

(edittiä: Sitä nimillä puhumista olen koittanut vältellä, mutta on tuolla toki tuo Herrala jo mainittukin, joten se siitä)

Herralan kanssa on käynnissä reklamaatioprosessi, joka vaikuttaa juuri nyt hiukan nihkeältä. Laitan tähän pääpiirteissään sen, mikä meitä on ärsyttänyt työn edetessä. Riippuu prosessin etenemisestä, tuleeko minulle halu spammata tätä blogia tuhansille. Nyt lukijoita lienee joitakin kymmeniä.

Lupaus laadusta

Herrala-Taloilla on monien korvissa maine laadukkaana talotoimittajana. Talomyyjämme, asentajat ja monet muut tahot ovat kertoneet, että Herrala ei juuri koskaan ole tarjouskisassa halvimpia, mutta he ovat kaikinpuolin laadukkaita. Kotisivut ja markkinointimateriaali korostavat laatua. Minulla on tästä muutamakin näyte kiintolevyllä. Otan selkeimmän kohdan tähän Herrala-Talojen nettisivuilta. Sieltä me muiden lailla tarjouskisavaiheessa näitä katselimme. Asennustyönjohtaja on siellä mm. tätä mieltä:

"– Asentajiksemme eivät pääse ketkä tahansa. Selvitämme ennen yhteistyön käynnistämistä asentajan ammattiosaamisen referenssikohteilla ja koeajalla."

Keskityn tässä nyt tuohon yhteen, mutta on siellä paljon muutakin schaissea. Minä olen sitä mieltä, että yllä oleva ei pidä paikkaansa ja mikä tärkeintä, se että näin ei ole, johtaa laatuongelmiin. Asentajathan sen talon tekevät! Meidän talomme on siis pre-cut -menetelmällä rakennettu. Voi olla, että meillä kävi huono tsägä ja jollain muulla paremmin. Vaan milläpä sen tietää etukäteen?

Jo blogin ensimmäinen kirjoitus kertoo vähän siitä, missä mennään käytännön tasolla. Kun kavereita laivataan yötä myöten Etelä-Virosta, eivät osaa suomeksi kuin muutaman kirosanan ja ainoa kokemus suomirakentamisesta on meidän talotyömaamme, osoittautuu yllä oleva myyntilause paikkansa pitämättömäksi. Tuskin sitäkään kaveria, joka oli lähimmillään Ruotsissa ollut jollakin rakennustyömaalla joissakin(!) hommissa, oli siellä Herrala tarkkaillut ja koeajalla pitänyt taloasentajaksi. Jonkin vuokrafirman kautta tulivat Viron heput ja varsinainen asentajafirmakin oli itsessään Herralaan suhteessa oleva urakoitsija. Ehkä tämä urakoitsijuus jonkun mielestä tekee sitaatista enemmän totta ja vapauttaa Herralaa vastuusta. Se vain, että meille vain unohdetaan siinä kertoa se tärkeä seikka, että nämä "ei ketkä tahansa" -ammattiasentajat eivät ole niitä, joita työssä käytetään.

Virolaisia vastaan minulla ei ole mitään. Rakentaminen nykymääräyksillä Suomessa on kuitenkin sen luokan puuhaa, että sitä ei tosiaan kouluttamaton henkilö pysty oikein tekemään. Oli meillä muitakin kuin virolaisia. Asennusporukan nokkamies oli ihan ok ja yritti parhaansa. Yritti ja hikoili. Antoi lopulta lähtöpassit osalle virolaisista, kun asiat eivät menneet toivotunlaisesti. Vajetta paikattiin jollakin kesäpojalla, joka oli ihan ok - kantamaan tavaroita. Apumies siis. Ongelmana oli ja pysyi, että paikalla oli ensi päivien jälkeen yksi oikea asentaja ja talo oli paitsi iso, myös haastava kelle tahansa. Tuli kiire. Taloon jäi ymmärrettävästi virheitä. Enemmälti sinne, missä ainoa asentajamme ei työskennellyt. Ei mitään asumiseen vaikuttavaa/isompaa ainakaan toistaiseksi, mutta pitkä lista. Lopputarkastuksessa ei huomattu/korjattu kaikkea ja niistä nyt väännetään kättä.

Uskallan kirjoittaa tämän kaikkien saataville vaikka joskus olisimmekin esim. myymässä taloa ja tämä sattuisi ostajan silmiin. Virheet on pitkälti korjattu ja valvonta on pelastanut pahemmalta. Se mikä jäi ongelmaksemme, oli erinäisten hutilointien korjaukseen kulunut ylimääräinen aika ja hyvin usein se, että rungon sinänsä talon kannalta vaarattomat mittavirheet hidastivat työtä monessa vaiheessa. Ajatellaan nyt vaikka sellaista, että villalevy parhaimmillaan sopii sellaisenaan tarkasti rungon väliin, kuten on tarkoitettu. Jos taas ei, niin jokainen kaistale on leikattava erikseen. Ja niitä kertyi. Vain yhdeksi esimerkiksi tämäkin tuntien työ.

Asia olisi eri, jos kyseiset kesäpojat olisivat olleet tekemässä niitä kunnolla piiloon jääviä kohtia, jotka säästimme itsellemme ja valitsemillemme työmiehille. En uskalla edes kuvitella.

Virheitä sattuu kaikille. Nyt virhelista on pitkähkö ja tässä tullaan taas siihen ytimeen. Saako sitä mitä ajattelee saavansa?

Seuraava kirjoitus toivottavasti käsittelee raksan nykytilaa. Esim. kalustetarjoukset ovat vetämässä, vaikka levyttäminen on ihan vaiheessa vielä ja se on se mitä tehdään nyt ja vielä pitkään. Mukavan näkyvää työtä, kun talon sisusta saa muotonsa.

Talvirakentamisen riemuja... Ei pääse tulemaan vilu, sillä aina voi tehdä lumitöitä.

Lumen määrää on ehkä kuvista vaikea hahmottaa, mutta paljon sitä silloin joulunseutuvilla tuli.

Kyllä, auto saatiin pois tästä kinoksesta ihan vaan peruuttamalla.

Sitten itse raksaa, jossa on siten viime kuvapäivityksen saatu seiniin villaa ja vähän jo levyäkin. Noiden kipsilevyjen jälkeen alkaa kaikki ihan tosissaan hahmottua :)

Tässä on saunan ja kylppärin kohta.

Villan päälle muovia ja sen päälle koolaus. Ja vielä lisää villaa.

Katto, jonne suihkutettiin kuutiotolkulla puhallusvillaa. Ja lisää tulee ensi viikolla.

Tämä kuva on keittiöstä makkarin suuntaan.

Korkeassa tilassa on tällä hetkellä aika massiiviset telineviritykset, että timpurit saavat tehtyä kattoa.

Tässä siis niitä ekoja levytettyjä kohtia. Kuva on ulko-ovelta. Vähän ahtaalta vaikuttaa meidän paraatiovi, joten onneksi mä saan sen kuraeteiseni, josta arvon mestari on väkisin koko ajan tekemässä vessaa. No, sille jätetään nyt vain varaukset "odottamaan sitä päivää, kun me tulemme järkiimme ja huomaamme että tämänkokoisessa talossa pitää olla kolme vessaa". Nuo eteisen takana oikealla olevat ovet vievät pikkumakkariin ja meidän ykkösvessaan.

Ja tässä se vessa.

Tässä vielä maisema keittiöstä meidän makkarin suuntaan.

Kyllä se projekti siellä siis etenee, vaikka allekirjoittanut ei ole liiemmin läsnäolollaan asioihin vaikuttanut (ehkä kolme käyntikertaa sitten syysloman ). Mun pakkasraja kun menee siinä jossain + 12 asteen tuntumassa. Mutta voihan sitä raksan edistymistä hyödyttää muutenkin kuin paikan päällä, kuten huolehtimalla siitä että nykyinen koti pysyy edes jotenkuten pystyssä ja jälkikasvu ruuissa niinäkin päivinä kun urhea amatööritimpurimme painaa toista työpäivää sen leipätyön päälle. Niin, ja onhan tässä nyt väännetty sähkösuunnitelmaakin ja pohdittu takkoja ja setvitty montaa muuta asiaa kotona, että kyllä mäkin ainakin näin suunnittelun tasolla olen osallistunut rakentamiseen...

Yksi juttu, mihin pitäisi pikapuoliin vielä kerran paneutua, on keittiö. Meillä on kolmekin eri firman näkemystä siitä miten keittiölle varatut neliöt voisi täyttää, mutta yhteenkään en ole ihan täysin tyytyväinen. Että josko tuota lähiaikoina ehtisi vielä johonkin alan firmaan vähän kyselemään ja suunnittelemaan.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus pyörähtää Asta-messuilla, kun kerran Kodin Terra ja S-ryhmä meitä ystävälisesti halusivat lipuilla lahjoa (käyköhän siellä messuilla yhtään ihmistä, joka maksaisi lippuluukulla itse oman lippunsa?!) Voisi katsella ainakin keittiöjuttuja, niitä paljon puhuttuja infrapunasaunoja tai miksei jo vähän pihajuttuja ja vaikka kylpytynnyreitä 

Sortselit arvoisat lukijat. (monikkomuodolla rohkeasti mennään) Meinaan siitä, että on vähän taas edellisestä aikaa. Nyt jatkuu tiiviimmin, luulen. Tilasin Hennalta kuviakin tähän, kun en itse jaksa laittaa. Mielummin keskityn tähän tuuban suoltamiseen.

Kahvi siis tuoksuu ja tupaantuliaisvieraiden puheensorina kaikuu 7 metrisessä tilassa loistelamppujen valaistessa tätä pyhättömme keskusaukiota. Ehkä joskus.

Nyt kyse on siitä, että pian saadaan viimeinenkin puhallusvilla kattoon ja siten talo pitää lämmön sisällään. Tämä mahdollistaa työmiesten mukavat tauot työmaalla ja tähän tarvitaan siis kahvin tuoksua. On suoritettu ihan pikkuisen seinien levytystä toiselta puolen, joten voidaan hyvänä päivänä puhua kahvihuoneesta. Varustuksena huomisesta lähtien kahvinkeitin (vanha), kaksi tuolia (huonoja), kahvia (Juhla Mokka), tässä kohtaa irtaimistoluetteloa varkaudentorjuntamielessä murtokeikkailijoille tiedoksi, että työaikainen lukitus on kunnossa, suodatinpusseja, mahdollisesti keksejä (American Cookies, jos en syö huomenna kaikkia itse)... Mikäli kiinnostuit mukavuuksista, täytä vapaamuotoinen työhakemus Facebookissa.

Parit viivat:

- maaviileäVALMIUS tulee sittenkin (rahanmenoa)

- kuraeteisvessan eksistenssin täällä käsittelemätön vääntö on tällä hetkellä rakennuttajien hyväksi (vessa numero 3 jäänee valmiuteen, mutta ei pyttyä eteiseen sentään)

- Herralataloille reklamoitiin 6cm karkeasta mittavirheestä seinässä. (seinä vino, mitäs pienistä, oma tarinansa)

- infrapunasaunan esiintymismuotoneuvotteluissa saavutettu edistystä (sittenkin ehkä kiinalainen "puu"koppi)

- takkamallista vahva näkemys (Tiilerin Tuulia vahvoilla)

Putkimies on edelleen, hmm... viipynyt ajoittain. Sähköjä on vähän vedelty alkuun ja homma ns. rullaa. Oma työpanos on mennyt lähinnä siivoiluun ja muuhun pieneen tuhertamiseen - päivätyö on vienyt enimmät mehut miehenalusta. Siitä saan kertoa vaitiolosyistä vain sen, että raskasta on nykyvarhaisteinien parissa välillä.

En ole muistaakseni puhunut myöhästelystä tässä blogissa aiemmin. Rakastan asioiden luokittelua, anteeksi.

Suunnilleen näin:

A-luokka: Ei myöhästele, A-luokkaa ei käytännössä esiinny rakennusalalla, muualla työelämässä tämä on standardi (minä, timpuri, varauksella mestari, laskutus)

B-luokka: Myöhästelee lievimmillään alta tunnin tai parin, mikä katsotaan käytännössä ajoissa ehtimiseksi. Yleensä saman päivän sisällä, toisinaan peruu, usein siirtyy seuraavaan päivään tai sitä seuraavaan, voi myös tulla yllättäen, rakennusalan standardi, esim. omassa työssäni saisi fudut. (sähkömies, kuljettajat, toimitukset, erityisalat,... kaikki)

C-luokka: Myöhästelee ensin kaksi tuntia, ei tule kuitenkaan vielä silloin vaan jatkaa myöhästymistään päivillä, peruu tai ei peru, katoaa, ei vastaa, lupaa, ei vastaa, tulee parin viikon sisään, jolloin myöhästyy vielä B-luokat siihen päälle. (eräät muurarit - ei tosin omamme, eräät putkimiehet, yksittäistapaukset muista ammattiryhmistä, yritykset silloin, kun kyseessä ei ole heidän suora etunsa vaan esim. reklamaatio)

Jos niitä kuvia sitten pian.

Otsikko vastaa kysymyksiin lastenlaulussa. Lauluhan menee näin:

"Koska hiihdellään

ihan muuten vaan?

Kun maassa on lunta ja pakkasta.

 Koska luistellaan ihan muuten vaan?

No tietenkin talvella!"

Rakentamisesta tuossa laulussa ei puhuta sanaakaan. Ihan viime päivinä olen oppinut ymmärtämään enemmän sitä, miksi lauluntekijä ei mainitse talvirakentamista. Arvelen sen johtuvan ennen kaikkea siitä, että lauluntekijä ymmärtää elämän hiukan laajemmin kuin minä itse tällä hetkellä. Toisin sanoen normaalien ihmisten mielessä liikkuu muutakin kuin omakotityömaa-asioita laulunaiheiksi valittaviksi. Vaikka sitten talviliikuntaa, kuten lauluntekijän tapauksessa. Toiseksi arvelen, että rakentaminen ei monenkaan mielestä kuulu talven kylmimpiin keleihin ylipäänsä. Siitä ajattelin kirjoittaa pari sanaa.

Talossa alkaa olla villat seinissä lähes joka puolella - ulkoseinissä jo ensimmäiset 17,5 senttiä. Silti siellä on yhtä kylmä työskennellä kuin pihalla. Tähän löydän kaksi perussyytä. Toinen on se, että katonrajassa ei ole mitään. Eli sieltä on linnunlennettävä aukko ympäröivään talviluontoon. Toinen syy on ehkä vielä oleellisempi. Talossa ei ole mitään lämmitystä.

On ajateltu, että:

a. suoritetaan mahdollisesti osastointi, jolla saataisiin rakennuksen keskimmäinen osa eristettyä valmiiksi ja lämmitettyä jollakin puhaltimella. Tämä mahdollistaisi työskentelyn läpi talven pienellä alalla, jos ko. osasto ei sitten etene niin paljon ja nopeasti, että se tulee ikään kuin valmiiksi.

Tai sitten

b. jatketaan laajemmalla rintamalla ja tehdään töitä sen mukaan kuinka kukin kestää pakkasta. Itselläni raja liikkuu tuossa -10 asteen tuntumassa.

Tai 

c. pistetään koko projekti talvitauolle ja käydään Ikaalisissa vain Euroopan suurimmalla kirpputorilla.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20101145267&ext=rss

Pikaisen SWOT-analyysin perusteella vahvuutenamme tässä tahkoamisessa on se, että meillä on nyt osa-aikainen timpuri ja osa-aikainen apumies itseni lisäksi. Myös tarpeita on jo tontilla sen kuin asentaa.

Heikkoutena siis ihmisten ja materiaalien ja työvälineiden alhainen pakkaskesto.

Mahdollisuuksien joukkoon voisi kai ajatella sen, että Foreca armahtaisi meitä säiden suhteen niin, että olisi sen verran plussakeliä, että esim. höyrynsulkumuovin teippaaminen onnistuisi.

Uhkana on kovan talven lisäksi mm. se, että putkimies ei enää vastaa tai soita takaisin edes kerran kymmenestä ja hommat jäävät sen takia vaiheeseen.

Ensimmäinen muuttovalmiutta koskeva spekulaatio julkistetaan sitä halajaville tässä. Joulu 2011 on mahdollisuuksien rajoissa, eli aikaisintaan silloin. Kokonaan valmista ei silloin varmasti ole. Katsotaan nyt rauhassa. Ensi syksynä voisi olla siisti 75 neliötä hyvällä sijainnilla kaupan Ylöjärven Asuntilassa. Toivottavasti ei puolivalmis 200 neliötä Ikaalisissa...

  -J-

Tässä ihan vaan huomasin, että iltaisin ei näe tehdä enää ulkohommia ihan siihen malliin kuin kesemmällä. Tuli vielä tuo kellon siirto, mikä entisestään vaikeutti iltavuoron yhdistämistä aamuvuoroon (päivätyö). Sitäkin hommaa olisi vielä. Timpurin työliivin syrjässä ollaan nyt hieman kiinni, joten emme laittane lappua luukulle ihankaan piankaan, jos ei nyt kovin kylmene.

Kesällä muuten luulin jo keksineeni, miksi pilkkiminen on niin suosittua etenkin talvisin. Päättelin kesäisinä iltoina pitkää päivää ahkeroidessani sen olevan siksi, että kesällä ei kukaan ehdi. Sittemmin, syksyn viilennettyä aivojani mietin ja keksin muitakin syitä, kuten nyt vaikkapa jäätilanteen. Nyt huomaan, että ei se talvellakaan helppoa ole tässä yhä aikaistuvassa pimeydessä. Jääköön pilkkimisen suosio nyt osittaiseksi arvoitukseksi.

Sisälle saa paremmin keinovaloa ja syyssateet (no, alkutalvi...) eivät sinne yllä. Nyt juuri ei sisällä vaan pääse tekemään juuri mitään! Aika paljon johtuen siitä, että olen tehnyt siellä jo niin paljon. Ihan valmista ei vieläkään ole, mutta järkevän työjärjestyksen nimissä, on joitakin hommia jätetty tuonnemmaksi. Esim. astianpesukoneen asennus ja jalkalistojen sahausten yhtymäkohtien rispaantumien petsaus... Ei vaan... Kaikki hommat suorastaan syöksyvät tehtävälistalle, kun saadaan lattia valettua. Ja mikä vielä oleellisempaa, saadaan se myös odotettua kuivaksi valun jäljiltä, jotta ei jää jalanjälkiä kuin suuren maailman ravinteleissa oven eteen.

Valu on ensi viikon alussa, eli siinä 9.11. aikoihin  jos putkimies ei tee enempää ohareita. Valun tulevat tekemään ammattimiehet. Onneksi! Putkimiestä tarvitaan tässä välissä auttamaan, koska lattialämmitysputket leikkivät kanssamme piilosta hyvin tosissaan ja muurauttavat itsensä lattialaatan sisään. Ne ovat saaneet kavereikseen 25mm hyötysyvyisiä korokkeita, joita saa rautatavarakaupasta muuten raudoitusvälikkeen nimellä. Korokkeet ovat 6mm lankavahvuisen teräsverkon alla siellä täällä ja sinne jäävät. Periaatteessa niiden työura kestää sen hetken, kun valetaan  ja valu kuivaa. Aika epäreilua sinänsä, mutta rakennusteknisesti aivan arkipäivää. Teräsverkkoja sinne onkin tungettu ja yhteen surrattu muutamia. Surrilangan ja surraustyökalun tunnen nyt paremmin kuin ennen, kun en niitä vielä paremmin tuntenut. Vaan enpä siitä kerro enempää.

Sen sijaan huomaan kertoa, että olen ollut tässä odotteluvaiheessa ennätykselliset neljä päivää kotosalla illat - tai sentään raksatta. Puutavaraliikkeessä nyt asioin ja junailin parikin asiaa, mutta silti. Aika erikoista vaihtelua on muuten käydä lapsen kanssa kaupassa tai laittaa ruokaa yms. Hienoa arkea suorastaan, näin kun harvoin tekee. Kävin jopa muskarissa lapseni kanssa. Sai äitikin rustata työhommiaan rauhassa.

Laitan heti perään uuden kirjoituksen, sillä nyt kiinnostaisi kovasti kuulla ulkopuolisten rehellisiä näkemyksiä ja mielipiteitä talon ulkokuoren värimaailmasta. Katon, tiilien, otsalautojen (kyllä, ne ovat meillä ruskeat toisin kuin 90% taloista, silläkin uhalla että mestarin mukaan lopputulos on synkkä) ja ulkovuoripaneelin värit on jo päätetty, kuten kuvista näkyy. Räystäänaluslaudoista tulee valkoiset. Samoin ikkunanpokat ja puitteet ovat valkoisia.

Nyt pitäisi aika pian lyödä lukkoon ikkunoiden alapeltien väri, räystään ja syöksytorvien väri. Autokatoksen ja kuistin tolppien värin olisi syytä toimia myös yhteen kokonaisuuden kanssa, joten niidenkin sävy olisi hyvä päättää aika pian.

Laitan nyt myös ihan tuoreita ulkokuvia, ja olisimme Jarin kanssa kiitollisia kaikista mielipiteistä ja ehdotuksista

a) ikkunanpeltien
b) rännien
c) syöksytorvien ja
d) tolppien värityksestä

Ajatuksia saa laittaa vaikka tähän blogin kommentteihin tai Facebookiin.

Sen verran on mietitty, että valkoinen ränneissä ja syöksytorvissa voi olla liian hankala puhtaanapidon vuoksi (menee nuhjuisen näköiseksi kuulemma tosi nopeaan).

Team Kiviniemenmaa kiittää ja kumartaa kauniisti kaikille, jotka jaksavat asiaan paneutua ja kutsuu vastaajat tupaantuliaiskahveille (aika ilm. myöh.)